Oletteko koskaan olleet kahteen rakastunut? Ahtautuneena puun ja kuoren välille, ilman pakoreittejä? Minä olen. Tunne on masentava ja se saa olon turhautuneeksi. Päässä ei pyöri muuta kuin molempien kasvot, hokien 'minä, minä olen parempi'. Olen hukassa, pahasti. Ei ole muuta keinoa ulos kuin jompaa kumpaa satuttamalla, mikä taas satuttaisi itseäni. Kaverit sanoivat että jos en osaa päättää älä ota kumpaakaan, se on sillä hoidettu. Onko ? Mistä tiedän haluanko kumpaakaan, tai haluanko toista enemmän kuin toista? Joko tai. Vielä kuukausi sitten olin kantapäitä myöten rakastunut P:hen, ja suunnittelin jo yhteistä elämää. Hölmöä tiedän. Sitten jokin muuttui. Huomasin keksiväni tekosyitä ettei minun tarvitsisi nähdä häntä. Ettei tarvitsisi kohdata hänen ylitsevuotavaa ihailuaan, itsestäänselvää paikallaan oloaan. Huomasin kadonneeni tuskautumiseeni. Olin itse rakentanut häkin ympärilleni, enkä päässyt ulos. Ahdistus vain kasvaa.

Eräänä iltana yksi pojista, N vaikka, soittaa minulle ja kertoo olevansa rakastunut minuun. Järkytyn kuulemastani, olinhan itse ollut ihastunut poikaan koko yläasteen. Silloin hän kohteli minua kuin jalkarättiä, liian likaisena olemassa olemaan. Ymmärrätte varmaan miksi hämmennyin. Vanha suola janottaa pahiten, tiedättehän? Joten nyt huomaan olevani kahden ihanan ja minua ihailevan pojan välissä. Ainoana erotuksena heissä on se että P on aina kohdellut minua paremmin kuin posliini astiaa. Yksikin naarmu voi hajottaa. Kun taas N.. Hän kohteli minua kylmästi, ei huomannut, eikä välittänyt. Ja nyt kun hän huomaa ja välittää, ja se tuntuu paremmalta kuin P:n hellä ja rauhallinen ote sisimmästäni. 

Joten, jätänkö P:n etten loukkaisi häntä, vai unohdanko mahdollisuuteni johonkin suurempaan? Kysymys tuntuu vain kasvavan sisälläni, räjähtäen kohta, rikkoen kaiken ympäriltäni. Vaisto ja sydän käskee minua päästämään P ja edes yrittää N:än kanssa, vaikka se päätyisi minkälaiseen loppuun tahansa, mutta järki, se käskee minua pysymään P:n kanssa, kyllä se sydän sieltä perästä tulee. Tiedän hänen pitävän ja huolehtivan minusta.

Mutta haluanko sitä ?