Edelleen törkeästi tukossa. Toivottavasti tämä menee ohi ennen perjantaita, jolloin nään H:n. Ei ehkä ole maailman romanttisinta valuttaa räkää suudellessa. Eilen iski taas se ikävä, koska H itse kertoi miten paljon se ikävöi mua ja miten kovasti se odottaa perjantaita.

Mutta ei H tällä hetkellä ole asiani, vaan N, jonka kanssa en ole enää puheväleissä viime lauantain takia. Kuulin tässä hetki sitten, N:n veljen tyttöystävältä (joka sattuu olemaan erittäin hyvä kaverini), että N on edelleen ihastunut muhun. Tällä kertaa asia vain ahdistaa, koska se seurustelee ja esittää mulle niin onnellista, niin onnellista. Inhoan tapaa, jolla se leikkii mun kanssani, ihan kuin mulla ei olisi mitään merkitystä. En voi kuvitellakaan miltä sen tyttöystävästä tuntuisi, jos se kuulisi.

Jos valottaisin hieman mun ja N:n historiaa. Noin viisi vuotta sitten, huomasin ihastuneeni mua vuotta vanhempaan, hyvin normaalinnäköiseen ja -oloiseen poikaan, N:ään. Ongin heti ylös hänen puhelinnumeronsa ja meseosoitteensa hyvältä tutultani, joka vielä kertoi N:n olevan vapaa. Uskaltauduin melko pian juttelemaan sille ja huomasin sen olevan mitä ihanin poika maan päällä. Koko lopun yläasteen (eli kaksi vuotta) olin ihastunut häneen. Koskaan hän ei kuitenkaan osoittanut mitään vastakaikua tunteilleni, en edes usko hänen tietäneen niistä, eikä se minua juuri haitannut. Olin ujo, enkä uskaltanut edes moikata hänelle koulussa. Kuitenkin noin vuosi sitten huomasin hänen kiinnittävän muhun enemmän ja enemmän huomiota, soitteli ja viestitteli jatkuvasti. Välillä hän kertoi tykkäävänsä musta, olevansa ihastunut ja mä olin aina pyörtyä onnesta. Hän puhui ihania juttuja eikä hänen kanssaan ollut koskaan tylsää. Tunsin löytäneeni puuttuvan palani.  

Eräänä humalanhuuruisena iltana törmäsin häneen ja se ilta olikin unohtumaton. Luulin vihdoin saaneeni hänet, monen monen vuoden jälkeen, mutta kuinkas kävikään. Hän kertoi mulle seurustelevansa ja valehtelematta särki sydämeni. Olin aivan musertunut. Silti hän jatkoi samaa mun kanssani. Loppuen lopuksi päädyimme aina riitelemään ja jokainen puhelu sekä tekstiviesti satutti enemmän ja enemmän. En halunnut enää vastata hänelle, mutta jokin pakotti siihen aina. Nyt olen yrittänyt pitää häneen välimatkaa, mutta se on vaikeaa koska hän ei tunnu ymmärtävän satuttaneensa saati sitten satuttavansa mua joka kerta kun hän soittaa tai tekstaa.

Olen niin kypsä N:ään, tekisi mieli vain haistattaa sille pitkä paska, mutta jokin, ehkä se että niin pitkän aikaan olin ihastunut siihen, estää mua. Joka kerta kun hän alkaa haastaa riitaa yritän pysyä ystävällisenä ja jättää kaikki kommentit omaan arvoonsa, mutta viime lauantaina minullakin keitti yli. Nyt olen iloinen ja surullinen samaa aikaa tästä hiljaisuudesta hänen puoleltaan. Miten ihmeessä saan hänet pois mielestäni ? Onhan mulla H, jota kohtaan tunnen paljon kaikkea, mutta pelkään N:n ajavan hänet pois mielestäni. Niin on käynyt joka kerta kun olen seurustellut ja ollut ihastunut. N on silloin sanonut jotain ihanaa ja minä hölmö jättänyt kaiken muun hänen vuokseen. Olen päättänyt, etten huomio N:ää ja keskityn täysin H:hon, jonka haluan ja jonka takia olen valmis unohtamaan muut.

Kuitenkin mussa asuu pieni pelko koko ajan, enkä ole yhtään varma tunteistani N:ää kohtaan.

Teidän,

              Jonna