Huomisessa häämöttävät 18 vuotis synttärit tuntuvat hurjan pelottavilta. Miten sitä yhdessä yössä oikein kasvaa täysi-ikäiseksi ? Pitäisi osata huolehtia omista asioistaan ja itsestään. Se tuntuu lähes mahdottomalta. Olisin voinut odottaa vielä pari vuotta tätä päivää. 2h30min täysi-ikäisyyteen, hui kamala. En kyllä tunne yhtään olevani valmis tähän. Olen asettanut itselleni hirveästi paineita ja nyt kun en olekaan tehnyt/saavuttanut mitään, on kamalan pettynyt olo. Ymmärrän kyllä, että ne lapsuuden tavoitteet ei olisi edes mahdollisia (tässä vaiheessa olisi jo oma koti, ihana AVIOmies ja auto), mutta silti on kamalan saamaton olo. Olen kuitenkin 18, pelkään edelleen hammaslääkäriä ja kauhuelokuvia sellaisissa mitoissa, että kumpikin on jäänyt väliin pitkäksi aikaa, ja pimeä saa mut edelleen juoksemaan peiton alle piiloon. Sama olo on, kuin silloin kuin täytin 5 ja sain äidiltä synttärilahjaksi maailman ihanimman barbie -hevosen. En millään osaa uskoa ajankulun nopeutta. Vastahan mä astelin epävarmana lukion ovista sisään, koko kolme vuotta edessäpäin. Nyt on kirjoitukset viikon päästä, autokoulu aloitettu ja ensimmäinen askel kohti "aikuista" elämää on otettu. Mihin katosi kaikki päivät ? Pahinta tässä kaikessa on se, että elin niin hukassa koko viime vuoden, joten nekin hetket meni vain hukkaan. Luulisin. Sinällään olen kyllä ihan onnellinen ajankulusta, kauheatahan se olisi nyt lukea fysiikan kokeeseen, vaikka ei mitään tajua koko aineesta.

Hölmöilin taas lauantaina pahasti. Tuli ihan teenage whore fiilis, kun ensin sain jonkun ihme kohtauksen (en muista mitään, mutta huomasin makaavani maassa itkien ja nauraen yhtä aikaa) kun H kertoi tykkäävänsä musta niin paljon, ettei se halua kenenkään satuttavan mua. Jaksoin hetken olla onnellinen, kunnes N käveli mua vastaan tyttöystävänsä kanssa, joka kuitenkin hävisi paikalta. Kävin sanomassa N:lle, että haluan sen jättävän tyttöystävänsä, koska mä haluan sen itselleni. Menihän se vähän hämilleen, mutta sanoi sitten tykkäävänsä tytöstään niin paljoa, ettei koskaan voisi satuttaa sitä niin paljoa. Itkin tätä ystäväni olkapäätä vasten, ja itkin muuten oikein kunnolla. Ei sillä, en selvinpäin enää edes ottaisi N:ää, mutta humalatilassa en vissii oo vielä tiedostanut tätä seikkaa. Nyt kaduttaa pirusti, koska N:n tyttöystävä oli kuullut tästä välikohtauksesta. Olen oikeasti tosi pahoillani, en tajua itseäni välillä. Sillä on kaikki syyt olla vihainen mulle. No anyway, puoli tuntia tämän jälkeen olinkin jo etsinyt itselleni uuden lohduttajan, koska jälleen havahduin uppoutuneena suudelmaan sen kanssa. Hitto, joskus kyllä inhoan itseäni.

Kaiken tämän jälkeen pohdin, milloin ja kuinka sitä sitten kasvetaan aikuisiksi ?

Yours truly,

                   Jonspade