Tänään väsyttää. Nukuin koko viime yön huonosti ja aamulla heräsin omiin kauhun kiljaisuihini. Painajaiset siis vaivasivat. Herättyäni purskahdin hysteeriseen itkuun, hassua sinällään, koska viimeksi näin on käynyt joskus lapsena. Nyyhkäilyjeni läpi olin jo soittaa BeeÄffälle ja varmistaa, että hän oli kotona, eikä henkihieverissä sairaala pedissä. Tietenkää en tehnyt niin, koska tiedän että hän nukkuu vieläkin, eikä välttämättä olisi ilahtunut sekavasta sopertelusta klo 8.30. Keräilin itseäni hetken ei, se ei ollut totta, ja kohta aloin rauhoittua. BF turvassa, kotonaan, pakko olla.

Inhoan nukkua yksin, nyt kun on tottunut tuhisevaan ja sätkivään henkilökohtaiseen patteriin, joka pitää painajaiset poissa. Peiton alla on aina kylmä ja yksinäistä ilman BeeÄffää, useasti painajaiset hyökkäävät silloin. Pelottavaa ajatella 3 kuukauden päässä häämöttävää BF:n armeijaa, miten ihmeessä pärjään ? Päivät ilman häntä ovat melko tyhjiä. Tänäänkään en ole saanut vielä mitään aikaiseksi, ja sekös harmittaa. Täytyisi varmaan nousta pikku hiljaa ylös ja syödä, vatsa kurisee taas.

Telkkarissa pyörii Zumba mainos, ärsyttävää. Pitäisi ruveta käymään lenkillä, olen taas lihonut ties kuinka paljon. Tai jos vaikka repäisisin ja tilaisin Zumban ? Ystäväni on suositellut sitä, kuulemma tosi ihana. Haluaisin tehdä jotain mukavaa laihtuakseni. Hetken aikaa jaksoin kuntoilla (tai no miten sen nyt ottaa) Wii Fitin avulla. Kyllä siinä tuli lihakset kipeäksi, mutta tylsää sen 20 kerran jälkeen. Juokseminen olisin unelmahommaa, kuulokkeet korville ja ulos, mutta polvet ei kestä sellaista. Niinkuin veljelläni on tapana sanoa: "Tähän sukuun on saatu sekundapolvet ja ykkösluokan paino-ongelmat". Itse en ole paino-ongelmainen, sen voin sanoa, mutta olisi ihanaa olla hieman hoikempi. Ja paremmassa kunnossa. Varsinkin sitten kun BF on armeijassa kasvattamassa kuntoaan ja lihaksiaan (toivottavasti), haluaisin olla hoikempi, muutenhan olisin oikea rantaleijona hänen rinnallaan. Eikö tää mainos lopu koskaan ?

Mitähän sitä söisi ? Jääkaapissa ei tuntunut olevan mitään. Lupasin itselleni tänään sipsipussin, nam. En ole 2 viikkoon syönyt mitään ylimääräistä, muutamaa karkkia tai juustonaksua lukuunottamatta. Voisin tehdä tästä mission itselleni. Yksi sipsi- tai karkkipussi kerran kahdessa viikossa. Toisaalta, kun ehdottomasti kieltää itseltää jotain, tulee hirveitä haluja sitä kohtaan. Äh, pakko hakea ruokaa. 

Koulukin stressaa. Lukioni on 2 kurssia vaille paketissa, mutta en vain saa aikaiseksi tehdä Historian tutkielmaa ja Uskonnon esseetä. Kuulostaa vähältä hommalta, ja niinhän se onkin, mutta argh, en saa mitään aikaiseksi. Syytän siitä BFfää, se on vienyt mun ajatuskyvyn. Kyllä mä sen lakin saan, otan tänään itseäni niskasta kiinni ja teen sen tutkielman. Pitäisi vissiin aloittaa.

Mutta nyt on pakko mennä aamusauhuille, muuten alkaa vapinat.

--JONSPA

ps. Anteeksi sekaisuus (varsinkin edellisessä postauksessa)