Mielestäni on sinällään säälittävää, että vielä tänäänkin itkin K:n takia. Se ei millään poistuisi mun mielestäni. Kiroan sitä päivittäin, koska se ei ole mielestäni reilua. Mikä oikeus sillä on olla joka yö mun unissa ja ajatuksissa ?

Tällä hetkellä K:takin polttavampi aihe on P, yksi entinen poikaystäväni, joka on todella hämmentävä. En osaa sanoa haluaako hän olla vain kaverini, vai kaipaako hän jotain muutakin. Välillä sen eleet ja ilmeet ja sanat puhuvat sen puolesta. Yritän selittää sille mahdollisimman hellätunteisesti, ettei muhun kannata ihastua, ainakaan nyt kun mielessäni pyörii alati K. Musta ei seuraa kuin sydän suruja ja loukattuja tunteita. Ehei, parempi kuin etsii itselleen arvoistaan seuraa ja jättää mut oman onneni nojaan.

Uneksin joka yö K:sta ja täälläkin joka postauksessa on ollut jotain siitä. En tiedä miksi en vaan voi päästää siitä irti.

Äh, mutta aika juoksee kovaa karkuun ja täytyy mennä nukkumaan, huomenna nähkääs ryntään joululahja ostoksille. Vihaan sitä, myönnän sen, mutta ehkä löydän itselleni jotain oikein mukavaa !

--Jonde