Nyt on siis ihan pakko, näin kesämökiltä, puhelimen välityksellä, kirjoittaa ylös tunteita, ku tuntuu että pakahdun! Tänään, 07.07.2010, tajusin että mä rakastan mun poikaystävääni niin paljon, että sydän lähes tulkoon pysähtyy. Jokainen katse, kosketus ja sana saa mut menee ihan veteläksi. Miten ihmeessä kestän viiden päivän päästä alkavan armeijan, joka vie mun mieheni?